Vierailin katsomassa heinäkuun alussa Suomenlinnan kesäteatterissa Ryhmäteatterin esityksen Yksi lensi yli käenpesän. Harvoin on ollut teatteriesitykseen niin kovia odotuksia kuin nyt oli. Valehtelisin, jos sanoisin, että lippuja varatessani ja kävellessäni jylhään teatterisaliin Milos Forman ja eritoten Jack Nicholson eivät olisi istuneet olkapäillä. Kyllä ne herrat siellä istuivat, ja liekö jotain kuiskutelleetkin keskenään tai ainakin yrittäneet....
HILJAISUUS!
Herrat olkapäilläni hiljenivät. Oli teatteriesityksen aika. Väliaikoineen esitys kesti kaksi ja puoli tuntia. Istuimet eivät olleet mitään ergonomian riemuvoittoja, mutta ilman vilttejä pärjäsi oikein hyvin. Pikkuhiljaa esityksen aikana herrat Forman ja Nicholson siirtyivät alemmaksi ja alemmaksi herrojen Juha Kukkonen ja Robin Svartströmin kiivetessä kohti olkapäitä. Ohjaaja ja pääosanesittäjä ottivat paikkansa.
Esitys tempaisi mukaansa, erityisesti toisella puoliajalla. En yritäkään analysoida tähän mitään vallan väärinkäytöstä sekä ihmismielen murentamisesta ja murentumisesta, ne ovat tuttuja teemoja niin kirjan lukeneille kuin elokuvan nähneille. Sen sijaan näyttelijäsuoritukset ansaitsevat kehut ja kunniamaininnan.
Robin Svartström on tietyllä tavalla kohtuuttoman tilanteen edessä. Se herra Nicholsonin haamu kun on VALTAVA. Voin sanoa täydestä sydämestäni, että Robin suoriutui roolistaan Randle P. McMurphyna erinomaisesti. Mikä intohimo, mikä tunteen palo. Oli ilo katsoa hänen työskentelyään. Entäpä Minna Suuronen absoluuttista nollapistettä kylmempänä hoitaja Ratchedina. Miten tämän nyt sanoisi... Minna Suurosen näyttelijäsuoritus oli huimaava. Se meni luihin, ytimiin, takahampaisiin. Jopa poistettua poskihammastani kivisti. Se inhottava hymy, jonka hän loi huulilleen oli kerrassaan jäätävä. Siinä ei ollut lämpöä, siinä olisi itse helvettikin jäätynyt. Aivan loistavaa työskentelyä Minna! Lopussa Tiina Lousteen professori Harding totesi hoitaja Ratchedille "Neiti. Te olette nilkoista niskatukeen asti täynnä paskaa." Huikeaa! Siinä kiteytyi niin monta asiaa. Lopulta elokuvan hoitaja Ratchedkin sai osansa Tiina Lousteen tokaisusta.
Sinänsä sovitus oli mielenkiintoinen, että elokuvassahan potilaat ovat miehiä. Teatteriesityksessä osa potilaista olikin naisia. Edellä mainittu Tiina Louste teki aivan hillittömän upean roolisuorituksen. Hän sopi professori Hardingin analyyttisen, sivistyneeseen rooliin kuin kirsikka kakkuun. Lisää naishahmoja olivat Amira Khalifan Scanlon ja Wanda Dubielin Ruckley. Oivia suorituksia!
Nyt varmaankin mietitte, että entäs Päällikkö Bromden. Robert Kock oli istutettu elokuvan Will Sampsonin (R.I.P.) valtaviin saappaisiin hänkin. Teatteriesityksessä päällikön rooli noudatti epäilemättä enemmän kirjan tulkintaa. Kieltämättä oli hyvä. Nyt ainakin minulle selvisi mistä se "Yksi lensi yli käenpesän" tulee. Se tulee intiaanirunosta. Robert suoriutui roolistaan erinomaisin arvosanoin.
Samuli Niittymäki eksyksissä olevana Billy Bibbittinä, Mikko Penttilä hurmaavana Cheswickinä, Tommi Eronen mainiona Martinina, Jutta Järvinen loistavana apuhoitaja Flinninä ja Alex Anton tehokkaana apuhoitaja Williamsina ansaitsevat kaikki ruusunsa ja aplodit. Yhteenvetona voin todeta, että Suomenlinnan kesäteatterissa Ryhmäteatterin Yksi lensi yli käenpesän on katsomisen arvoinen. Ei ole mitään peruskesäteatterifarssia. Näytelmän loppu kävi sieluun ja sydämeen.
Käykää katsomassa!
----
Nyt täytyy tunnustaa, että odotin teatteriesityksessä Jack Nitzschen tunnusmelodiaa elokuvasta. Sen sijaan elokuvan kantavana musiikkikappaleena oli herrojen Bob Crew ja Gaudion Can't take my eyes of you -musiikkikappale. Jostain syystä, ja mitä ilmeisemmin varsin hyvästä, minulle tulee kyseisestä musiikkikappaleesta mieleeni toinen 1970-luvun klassikkoelokuva eli Kauriinmetsästäjä, The Deer Hunter.
Loppuun pari Youtube-linkkiä.
Jack Nitzsche, One Flec Over the Cuckoo´s Nest https://youtu.be/uWsz5xMJF6k
Päällikkö Bromden puhuu ja kuulee https://www.youtube.com/watch?v=mzm9Ck8cHSs
Elokuvan loppu on karu ja mahtava yhtä aikaa https://www.youtube.com/watch?v=esyMmxQ5hkY
Ja sitten se Kauriinmetsästäjä, The Deer Hunter https://www.youtube.com/watch?v=iPaYTZp4bUc
 |
| Käsiohjelman kansi. |
 |
| Briefing käyttäytymissäännöistä ennen teatterisaliin siirtymistä. |
 |
| Järjestäytymistä pakoilleen ja nyt sammuu kamerat. |
HILJAISUUS!
Herrat olkapäilläni hiljenivät. Oli teatteriesityksen aika. Väliaikoineen esitys kesti kaksi ja puoli tuntia. Istuimet eivät olleet mitään ergonomian riemuvoittoja, mutta ilman vilttejä pärjäsi oikein hyvin. Pikkuhiljaa esityksen aikana herrat Forman ja Nicholson siirtyivät alemmaksi ja alemmaksi herrojen Juha Kukkonen ja Robin Svartströmin kiivetessä kohti olkapäitä. Ohjaaja ja pääosanesittäjä ottivat paikkansa.
Esitys tempaisi mukaansa, erityisesti toisella puoliajalla. En yritäkään analysoida tähän mitään vallan väärinkäytöstä sekä ihmismielen murentamisesta ja murentumisesta, ne ovat tuttuja teemoja niin kirjan lukeneille kuin elokuvan nähneille. Sen sijaan näyttelijäsuoritukset ansaitsevat kehut ja kunniamaininnan.
Robin Svartström on tietyllä tavalla kohtuuttoman tilanteen edessä. Se herra Nicholsonin haamu kun on VALTAVA. Voin sanoa täydestä sydämestäni, että Robin suoriutui roolistaan Randle P. McMurphyna erinomaisesti. Mikä intohimo, mikä tunteen palo. Oli ilo katsoa hänen työskentelyään. Entäpä Minna Suuronen absoluuttista nollapistettä kylmempänä hoitaja Ratchedina. Miten tämän nyt sanoisi... Minna Suurosen näyttelijäsuoritus oli huimaava. Se meni luihin, ytimiin, takahampaisiin. Jopa poistettua poskihammastani kivisti. Se inhottava hymy, jonka hän loi huulilleen oli kerrassaan jäätävä. Siinä ei ollut lämpöä, siinä olisi itse helvettikin jäätynyt. Aivan loistavaa työskentelyä Minna! Lopussa Tiina Lousteen professori Harding totesi hoitaja Ratchedille "Neiti. Te olette nilkoista niskatukeen asti täynnä paskaa." Huikeaa! Siinä kiteytyi niin monta asiaa. Lopulta elokuvan hoitaja Ratchedkin sai osansa Tiina Lousteen tokaisusta.
Sinänsä sovitus oli mielenkiintoinen, että elokuvassahan potilaat ovat miehiä. Teatteriesityksessä osa potilaista olikin naisia. Edellä mainittu Tiina Louste teki aivan hillittömän upean roolisuorituksen. Hän sopi professori Hardingin analyyttisen, sivistyneeseen rooliin kuin kirsikka kakkuun. Lisää naishahmoja olivat Amira Khalifan Scanlon ja Wanda Dubielin Ruckley. Oivia suorituksia!
Nyt varmaankin mietitte, että entäs Päällikkö Bromden. Robert Kock oli istutettu elokuvan Will Sampsonin (R.I.P.) valtaviin saappaisiin hänkin. Teatteriesityksessä päällikön rooli noudatti epäilemättä enemmän kirjan tulkintaa. Kieltämättä oli hyvä. Nyt ainakin minulle selvisi mistä se "Yksi lensi yli käenpesän" tulee. Se tulee intiaanirunosta. Robert suoriutui roolistaan erinomaisin arvosanoin.
Samuli Niittymäki eksyksissä olevana Billy Bibbittinä, Mikko Penttilä hurmaavana Cheswickinä, Tommi Eronen mainiona Martinina, Jutta Järvinen loistavana apuhoitaja Flinninä ja Alex Anton tehokkaana apuhoitaja Williamsina ansaitsevat kaikki ruusunsa ja aplodit. Yhteenvetona voin todeta, että Suomenlinnan kesäteatterissa Ryhmäteatterin Yksi lensi yli käenpesän on katsomisen arvoinen. Ei ole mitään peruskesäteatterifarssia. Näytelmän loppu kävi sieluun ja sydämeen.
Käykää katsomassa!
 |
| Pikkulikat reissaa. Oltiin naisissa liikenteessä. Kiitos Kata 😍 |
----
Nyt täytyy tunnustaa, että odotin teatteriesityksessä Jack Nitzschen tunnusmelodiaa elokuvasta. Sen sijaan elokuvan kantavana musiikkikappaleena oli herrojen Bob Crew ja Gaudion Can't take my eyes of you -musiikkikappale. Jostain syystä, ja mitä ilmeisemmin varsin hyvästä, minulle tulee kyseisestä musiikkikappaleesta mieleeni toinen 1970-luvun klassikkoelokuva eli Kauriinmetsästäjä, The Deer Hunter.
Loppuun pari Youtube-linkkiä.
Jack Nitzsche, One Flec Over the Cuckoo´s Nest https://youtu.be/uWsz5xMJF6k
Päällikkö Bromden puhuu ja kuulee https://www.youtube.com/watch?v=mzm9Ck8cHSs
Elokuvan loppu on karu ja mahtava yhtä aikaa https://www.youtube.com/watch?v=esyMmxQ5hkY
Ja sitten se Kauriinmetsästäjä, The Deer Hunter https://www.youtube.com/watch?v=iPaYTZp4bUc
Kommentit
Lähetä kommentti