Katajanokka: vankila- ja hotellielämää

"Vartijoiden esimies saattoi minut yläkerran kulmaselliin. Sulkiessaan sellin ovea hän sanoi: Muistakaa Markkanen, Suomessa on hyvä lusia, kunhan vain oppii lusimaan. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että tuossa lauseessa oli kiteytettynä koko Suomen vankeinhoito: kunhan vain oppii lusimaan." 1)

Tervetuloa vankilaan!

Näillä sanoilla Hotelli Katajanokan myyntipalvelun ja vastaanoton henkilökunta toivottivat tervetulleeksi vieraakseen. Ohikiitävän hetken kävi mielessä, että onneksi tästä vankilasta pääsee pois kun haluaa, toisin kuin tasan 50 vuotta aiemmin 1968 Matti "Volvo" Markkanen (myöh. Edholm, 1937-2016).

Samoista ovista kuljettiin. Klikkaa kuva isommaksi.

Vankilaelämää 253 vuotta, hotellielämää vuodesta 2007

Helsingin lääninvankila Nokka eli Skatta Katajanokalla oli tutkintavankila, jossa odotettiin oikeudenkäsittelyä. Pääsääntöisesti Nokka oli läpikulkupaikka toisiin vankiloihin, joskus kuitenkin vangin taidoista oli hyötyä vankilalle, niin hän suoritti vankeusrangaistuksen kokonaisuudessaan Nokalla. Sakkovangitkin suorittivat muuntorangaistuksensa Nokalla. Jossain vaiheessa Suomen kaikista vangeista 40% kulki Katajanokan kautta, vilkkaimpina vuosina 10.000 vankia vuodessa pyörähti Nokan tiilimuurien takana.

"Nokalla meno oli välillä kuin Stockmannin hulluilla päivillä. Vankilanportti muistutti väenpaljouden keskellä pöyröovea, eikä mikään pysynyt salaisuutena. [...] Poliisien ja rosvojen kielessä Skattaa verrattiinkin verkkokassiin; tavaran se pystyi jotenkuten pitämään sisällään, mutta tiedot asioista ja tapahtumista velloivat sisään ja ulos sen isoista verkonsilmistä." 2)

Nokan historia alkoi Helsingin kruununvankilan nimellä 1749 tuohikattoisesta puutalosta. Ahtaaksihan se kävi ja uusi tehtiin viereen. Paikka vaan olin kovin onneton, jolloin rakennushommiin jouduttiin uudestaan. Uusi osa valmistui 1837, ja se on jäljellä tänä päivänäkin. Nokan tunnusmerkki eli punatiiliset sellisiivet valmistuivat 1888. Viimeisen kerran vankilan valot sammuivat 28.4.2002, jonka jälkeen alkoi mittavat saneeraustyöt Museovirastonkin valvonnassa.

Vuonna 2007 avautui tiloihin Hotelli Katajanokka. Tervetuloa hotelliin!

Hotellin keskikäytävä rappuineen kuuluvat suojeltuihin kohteisiin. *)

Keskikäytävä ja sen toinen kerros. Joskin laskutapa on sikäli erikoinen tässä hotellissa, että kellarikerros on ykkönen, jolloin kuvan kerros on kolmas. Opasteet vievät kuitenkin hyvin perille.

Classic Queen luokan huone pääsi yllättämään suuruudellaan. Sänky oli pehmeä, mutta mukava ja tyynyt kunnollisia.

Ai että. Tästä minä pidän. On tyylikkäät kylpytuotepullot.

Ne pienet jutut, ne pienet jutut. Kuinka nätisti oli laitettu tee- ja kahvitarjotin esille.

Lähdettiin sukulaisnaisissa reissuun ja yöpaikaksi valikoitui siis Hotelli Katajanokka. Sen verran on tullut matkan varrella erilaisia hotelleja nähtyä, että tämän hotellin huoneita kehtaa kyllä kehua ja mainostaa. Pieninkin huone oli yllättävän iso ja kylpyhuone suorastaan ruhtinaallinen. Isompi se on kuin kotoinen versioni. Samaa sanoi matkakumppanini Kata.

Huomenta! Olihan se ikkuna hieman korkealla, vaan paistoi se päivä sieltäkin. Pienestä "kurkistusikkunasta" pääsi lähemmin tutkailemaan lähiympäristöä.

Koska nyt tuli vietettyä yö näinkin erikoisessa kohteessa, niin pelkkään ravintolaan tutustuminen aamiaisella ei jäänyt ainoaksi tutkimuspaikaksi hotellikierroksella. Erinomaisen tasokas aamiainen oli katettu Ravintola Linnankellarissa, jossa päivisin on mahdollisuus nauttia lounasta (pl. kesäaika) ja iltasella ala carte -herkkuja. Henkilökunta oli ripeää ja asiantuntevaa. Itseäni viehätti ravintolan kabinettitilojen nimet. Sopivat paikan henkeen kovin hyvin.

Palaverin paikka Kakussa.

Ravintolan etelänpuoleiseen päähän on jätetty eristysselli eli rundi tutustumista varten. Onhan karu paikka.

Aikoinaan edes vessaa ei voinut itse vetää eristyssellissä, vaan sen hoiti vartija toiselta puolelta.

Kaukana paha maailma vai sittenkin lähellä sisäpuolella?

Design Katajanokka.

Kiinni on ja pysyy.

Jos on rundi karu paikka, niin vielä karumpi on saman kerroksen Ruuma. Se on ryhmäselli 1800-luvulta. Lattiana ei ollut betonia vaan kylmä, paljas kallio. Eikä sitä suinkaan ollut mitenkään tasoitettu. Siellä sopi miettiä, että mitä tulikaan tehtyä, ruokana vettä ja leipää.

Tervetuloa Ruumaan.

Että tällainen paikka suorittaa tuomiota. Ei mahtaisi tänä päivänä enää onnistua.

Tästä singahdimme neljänteen kerrokseen, jossa onkin ollut "vieraana" tasavaltamme korkeinta johtoa 1940-luvulla sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaan.

Tasavallan presidentti Risto Rytin "sviitti". 

Muistolaatta hotellikäytävän seinällä.

Hotellikäytävä. Rytin "sviitti" ensimmäinen vasemmalla.

Vaalean hallinto-osan ylimmän kerroksen oikeanpuoleiset ikkunat ovat Risto Rytin "sviitistä".

Paljonhan Nokalla on ollut ns. julkisuuden henkilöitä tutkintavankeudessa odottamassa tuomiotaan tai suorittamassa vankeutta. On poliiseja, jotka ovat vaihtaneet puolta. On maanpetoksesta tuomittuja, kuolemantuomion täytäntöönpanoa odottaneita vankeja, pankkiryöstäjiä, murhaajia, talousrikollisia, miehiä ja naisia. Kyllä, myös naisia on ollut Nokalla. Heillä oli oma siipi. Vaikka miehet ja naiset olivat erillään toisistaan, niin eihän se viestinvaihtoa estänyt. Viimeistään hallintosiiven kirkossa sunnuntaisin katseet lensivät ja sana kulki.

"Loppujen lopuksi vankila tarjoaa mitä mielikuvituksellisimpia mahdollisuuksia viestin välittämiseen, mikäli siihen vain ilmenee tarvetta. Vankilassa on suorastaan mahdotonta eristää ihmiset toisistaan. Posti kulkee tietysti pientä palkkiota vastaan, parilla topalla Aromaa saa jo liikkeelle vaikka sähkösanoman." 3)

Samasta kerroksessa kuin on Rytin huone 401, alkaa rappukäytävästä pysyvä valokuvanäyttely, jonka kuvat on ottanut Helsingin Kaupungin museosta Sakari Kiuru. Kuvat kertovat Nokan viimeisistä vaiheista ennen lakkauttamista 2002. Suosittelen tutustumaan näyttelyyn.

Ylhäältä alaspäin on paras. Oven suussa on myös A4-tuloste, jossa kerrottu kuvien aiheet ja mistä ne on kuvattu.

Hotellin respan yhteydessä on sympaattinen Lobby Bar, jossa oli kotoisten lehtien lisäksi kansainvälisiä julkaisuja ja jossa saattoi nauttia erilaisia juomia. *)

Jälleen oli kiva, pieni yksityiskohta.

Sitten ulos puutarhaan tai no, ulos kuitenkin. Vankilan muurien sisäpuolella on erinomaisesti hoidettu nurmialue. Olihan siisti. Sen sijaan, ja nyt tulee ainoa miinus, puutarhurilla oli jäänyt kuihtuneiden pelakuiden nyppiminen vaiheeseen ja terassin puiden ympärille olisi sopinut istuttaa vaikka maanpeittokasveja, jos kukkien nyppiminen ei ole "se juttu". Nurmikkoa ja Katajanokan kaupunkiviljelijöiden istutuslaatikoiden sisältöjä sen sijaan jaksoin ihailla ja ihastella.

Hyvä oli istahtaa vaikka lenkin välissä.

Portti vapauteen?

Koirankakat roskiin. 

"Kata & Kaisa were here". Huoneemme ikkunat olivat nuo keskimmäiset: kaksi isoa ja yksi kurkistusikkuna.

Terassi ja Hallintosiipi kirkkosaleineen.

Kaupunkiviljelijöiden istutukset.

Saatatte ihmetellä, että kuinka Museotirppa eli alter egoni Kaisa Nikkilä nyt tällaisen tarinan kertoi. Tämä oli tarina, joka ansaitsi tulla kerrotuksi. Hotelli Katajanokan rakennuksen historia on vertaansa vailla oleva. Ei ole mikään ihme, että hotelli onkin saanut lukuisia palkintoja omaperäisestä tyylistä. Viimeisin palkinto tuli kesä-heinäkuun 2018 taitteessa, kun Hotelli Katajanokka palkittiin Suomen parhaana boutique-hotellina Ateenassa. 

Työskentelin itse aikoinani (lue: viime vuosituhannen puolella) pohjoismaiden suurimmassa kylpylässä eli Ikaalisten Kylpylässä seitsemän vuoden aikana. Aloitus oli puutarhalla, silläpä kiinnitin niihin pelakuihin ja istutuksiin huomiota. Jatkoin siitä puhelinvaihteeseen, hotellivastaanottoon, myyntipalveluun ja hotellimyymälään. Ala on siis kohtuullisen tuttua.

Joten, nyt tuleekin se koko sydämestäni lähtevä, vilpitön kiitos hotellin henkilökunnalle. Ensinnäkin Ritalle, kun soitin varauksestani, muistit kerralla nimeni ja huoneeni. Toiseksi: en ole milloinkaan törmännyt näin ystävälliseen, ammattimaiseen ja palvelualttiiseen väkeen harjoittelijasta lähtien kuin Hotelli Katajanokan hotellivastaanotossa eli respassa oli koko vierailun ajan.

Hyvät naiset, te kaikki veditte kertakaikkisen erinomaisesti! KIITOS 😍

Näihin kuviin ja tunnelmiin: Tervetuloa vankilahotelliin! *)

*) Kuvat: Kata Lehti

Sitaatit ovat Harri Nykäsen ja Jouni Tervon kirjasta "Nokka - kiven sisällä".
Kustantaja Johnny Kniga Kustannus, WSOY, 2010, 2. painos.

• 1) s. 11, Taavi Kassila & Matti Markkanen: Volvo-rosvo
• 2) s. 36-37, suora lainaus
• 3) s. 139, Juhani Iivari: Köyhät ja kurinpalautus