Pieni, pienempi, miniatyyrimuseo

Moro.

On virrannut vettä Tammerkoskessa paljon edellisestä blogitekstistä. Vaan joskus on tilanteita, että luovuutta ei voi pakottaa. Luomisen tuskakin aiheuttaa ihmeellisiä jumppaliikkeitä. No, josko se luovuus nyt puhkeaisi kukkaan yhtä varmasti kuin asfaltin raosta kohti aurinkoa tunkeva voikukka. Katsotaan kuinka käy...

Voin jossain määrin kuvitella suurien museoesineiden tallentajien tuskan, kun seinät tulevat väistämättä vastaan ja toinen toistaan mielenkiintoisempia esineitä olisi hieno saada yleisön nähtäville. On se sitten lentokone, linja-auto, panssarivaunu, veturi, laiva jne. neliöitä tarvitaan. Toisaalta näitä valtavia esineitä voi tarkastella ilman silmälasejakin.

Nytpä lähdetäänkin ulkomaanmatkalle kirjaimellisesti mikroskooppisten pienien esineiden maailmaan. Pistäydymme Espanjan Aurinkorannikon Mijas Pueblo -nimisessä kylässä vuorenrinteellä. Siellä sijaitsee Professori Maxin eli Juan Elegido Milanin vuonna 1972 perustama miniatyyrimuseo eli Carromato de Mijas - Museo de miniaturas (linkki museon Facebook-sivulle).

Miniatyyrimuseo ulkoa.

Näiden seinien sisäpuolelle on kätketty satoja esineitä. Voisi sinne jokunen täysikokoinen moottoripyörä sopia, mutta lentokoneista vain pienoismallit saisivat näkyvyyttä.

Museon näyttelytila etureunasta takaseinään. Ei ole pitkä.

Esineet ovat muovikuvuissa erinomaisen valaistuksen alla. Tällä kertaa mukanani ei ollut rullamittaa, joten peruskokoisen kuvun eli ständin halkaisijaksi arvioin noin 300mm eli A4 kokoisen arkin pystysivu. Siitä saa vähän mittakaavaa esineistä. Lisäksi jokaisesta kohteesta on esittelytaulu kieliversioineen. Kotoinen suomikin löytyi.

Pienimmät miniatyyrit ovat tekstejä ja maalauksia nuppineulan päässä. Nuppineulan. Luit oikein. Siinä ei enää jaffapullonpohjalasit eikä kupuihin sijoitetut suurennuslasitkaan auta, näitä uskomattomia taideteoksia on katsottava mikroskoopin läpi.

Museon legenda kirjoitettuna nuppineulan päähän.

Materiaalit, mistä miniatyyreja on tehty ja maalattu sekä veistetty, ovat mitä mielikuvituksellisimpia: nasta, hopea, rauta, kupari, messinki, papu, riisinjyvä, purukumi, norsunluu, savi, posliini, korkki, siemeniä, kangas, paperi, hammastikku jne. Annetaan puheenvuoro kuville, jotka kannattaa klikata isommaksi ja vähän zoomailla.

Kuningatar Nefertitin muotokuva riisinjyvässä.

Kaikkea tarpeellista keittiöön.

Liekö sepän paja vai veistäjän vai molempien?

Purkkaa, paperia, leivänpala, norsunluuta. Siinäpä on varsinainen sekametelisoppa.

"Ja kitara soi, ei itkeä saa...." Tästä orkesterista puuttuu soittajat. Viulut ovat kooltaan alle 50 mm.

Orkesterin esittelytaulu.

Pikkuriikkisiä koruja. Tämä olisi jo kaivannut suurennuslasin.

Korkista kaiverrettu maisema. Löydätkö maisemasta linnun?

Mijasin suojeluspyhimys Virgen de la Pêna maalattu nastaan.

Figuureja savesta, posliinista ja norsunluusta.

Museon esineet ovat melko nuoria. Esillä on kohteita niin 1800-1900 -luvun taitteesta kuin 2010-luvuiltakin. Poikkeus kuitenkin vahvistaa sen kuuluisan säännön. Vanhimmat miniatyyrit ovat kolme nuolenkärkeä kivikaudelta.

Nuolenkärjet ja neljä iberialaista veistosta. Museon vanhimmat esineet.

Rebollon kolme öljyvärimaalausta. Eivät tarvitse suurta näyttelyhallia nämä taulut.

Seuraavaksi tulevat minuun ns. kolahtaneet esineet. Haluaisin oikeasti nähdä tuon lasinpuhaltajan työssään, joka saa tehtyä uskomattoman hienoja lasiesineitä. Tässä esittelykuvussa käyntikortti antaa oivan mittakaavan. Kun ihastelet, niin mieti samalla: lasinpuhaltaja!

Tohtisiko näin kauniista esineistä edes nauttia kesäjuomia, vaikka olisivat 1:1?

Suurennuslasin läpi zoomatut pikarit.

Ja sitten se hammastikku. Lainaan sukulaispoikaani: veti mykäksi. Eli hammastikkuun on taiteilija maalannut antiikin maailman seitsemän ihmettä. Tikku ei ollut mikään jättisuuri cocktail-tikku vaan ihan tavallinen hammastikku.

Ihmeet paikallisella kielellä kerrottuna.

Kyllä ne siinä on ja hyvin erotettavissa. Kuvan laatu onkin sitten vallan eri juttu.

Oli kyllä hieno kohde. Että jos ikinä kyseiseen kylään eksyt, niin poikkea ihmeessä Miniatyyrimuseossa. Kolme euroa oli sisäänpääsy ja kyllä kannatti. 

Mijasin kylään kannattaa tehdä vaikka ihan museokierros. Sieltä kun löytyy tämän lisäksi viinimuseo, kotimuseo, taidemuseo, kirkkomuseo ja sitten se suklaamuseo mihin tuli eksyttyä sattumalta. Museokauppaankin tuli tehtyä ekskursio. Salud!

Sattui sikäli hyvä tuuri, koska oli juurikin esittely "in English" meneillään ja sai liittyä ryhmän mukaan. Harvoin on niin innokasta esittelijää nähnyt. Into tarttui yleisöönkin.

Café Solo ja takaisin rannan tuntumaan.

Tällainen reissukertomus tällä kertaa. Nyt peukut pystyyn, että luova tauko ei ihan venähdä yli puolen vuoden mittaiseksi. Heippa seuraavaan kertaan.