Siivet suoraan!

Jos jotain on jäänyt aikoinaan lennokin lennätyksestä harmaantuvaan tukanjuureeni, niin se on juurikin otsikon huudahdus "Siivet suoraan!" Koneella ei ole kovin terveellistä tulla laskuun siivet vinossa, kenossa, kallellaan tms. lopputulos kun todennäköisesti on se, että siivet ovat solmussa, ja sen jälkeen pikaliiman yms. korjaustarvikkeiden menekki on ilmeinen. Että terveisiä vaan Hunkille😀. Kyllä se oppi meni perille, vaikka lennokit ovatkin toistaiseksi maassa. Lennokkisimulaattorissa taas voi kokeilla niitä siipien erilaisia asentoja niin ilmassa kuin laskussakin. Se lennokeista, jotka ovat kyllä mitä parhain aasinsilta päivän tapahtumiin.

Sen piti olla poikkeaminen, mutta siitä tuli oleminen, kiitos tuttujen kasvojen. Kävin nimittäin Suomen pelimuseossa Tampereella 21.10. Siellä oli Pelimuseon ja Virtuaalilentäjien yhdessä järjestämä tapahtuma virtuaalilentämisestä. Lennokkeja ei lennätetty tällä kertaa, vaan pikkupilotit ja vähän varttuneemmat pilotit saivat kokeilla lentämistä lentokonesimulaattoreilla. Oli Cessnaa, Messerschmittiä, Airbussia ja vaikka mitä. Melkoinen kuhina kävi simulaattoripisteessä, väkeä oli kuin parhaimmilla markkinoilla. Ilmeet olivat iloisia. Ja täälläkin päti sama lentämisen ideologia kuin alussa: Siivet suoraan!

Astu peremmälle!

Museona Suomen pelimuseo on juniori. Se avautui tammikuussa 2017. Alan innokkaiden harrastajien panos pelikokoelmien saamiseksi museoon ja joukkorahoituskampanja 2016 olivat ratkaisevassa roolissa, että museo saatiin perustettua. Nyt ei voi kuin ihaillen kiittää kaikkia mesenaatteja ja projektissa mukana olleita: pelimuseo on fantastinen paikka! Esillelaitto on tyylikästä, valaistus on erinomainen, superlatiivit loppuvat... Pelimuseosta löytyy jokaiselle kävijälle varmasti yksi tuttu peli, jota on pelannut tai pelaa vieläkin. Aikahaarukka on 1800-luvulta aina 2010-luvulle. Pelimuseon historia on nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Käsi ylös kotikatsomoissa, kuka on pelannut tai pelaa edelleenkin Afrikan Tähteä.

Mielestäni melkein paras asia koko museossa on se, että pelejä saa pelata. Yleensä museoissa on kylttejä, joissa kielletään koskeminen, toisinaan jopa katsominen. No, ehkä pientä liiottelua, useimmiten kuitenkin syystä. Sitä vastoin pelimuseossa kehotetaan tarttumaan ohjaimiin ja kokeilemaan uutta tai muistelemaan vanhoja. Monta peukkua tälle asialle.

"Nyt tarkkana. Mä niin voitan tämän."
Lukijoille tiedoksi, tuli rökäletappio kuin Suomi-Ruotsi matsissa lätkän MM-kisoissa Helsingissä 2003.

Ihanan retroa: TV-tennis 1970-luvulta.

Minun lapsuudenkodissani oli TV-tennis. Oli se vaan huikea juttu siihen aikaan. Kaveritkin tulivat varta vasten pelaamaan mustavalkoista peliä. Ihanan retroa todellakin.

Pelimuseossa on hienosti tehty erilaisia aikakauden interiöörejä peleineen. Lisäksi kohteissa on merkitty pelien ikärajat. Kuten yllä olevan kuvan televisiosta voi todeta, siinä on vihreä tarra ja valkoinen S-kirjain. Kaikki saavat pelata. Eikun TV-tenniksen pariin. Tässä ei mene akillesjänne poikki. Jännetupintulehdus on toinen juttu 😉

Pelikauppakin on loihdittu museoon. Valitettavasti näitä tuotteita ei saanut ostaa.

Vaan mennäänpä takaisin päivän ohjelmaan. Lentämisen lisäksi vierailla oli mahdollisuus osallistua tietoiskuihin, joissa kerrottiin enemmän simulaattoreista ja niiden tuomista mahdollisuuksista. Suomen Ilmailumuseolta Äijälän Henri kertoi todella kattavasti Ilmailumuseon simulaattoritarjonnasta, ja miten se on kehittynyt ja muuttunut vuosien varrella. Henrillä oli myös hyviä päivän tarjouksia innokkaille. Jos Vantaalla liikutte, niin poiketkaapa Suomen Ilmailumuseossa.

Paneelikeskustelussa Ville Ranki, Sami Saikkonen ja Jukka O. Kauppinen kertoivat mihin simulaattorilentäminen voi johtaa. Siitä voi tulla hyvä harrastus ja ammatti. Siinä saa uusia kavereita ja yhteisöllisyys erilaisten ihmisten kesken on merkittävä. Ei ole väliä millainen tausta sinulla on, kaikilla on yksi yhteinen intohimo: lentäminen simulaattorilla. Se voi sitten viedä vaikka maan ääriin tai ilmojen halki. Ilo ja riemu paistoivat keskustelijoista ja se tarttui myös yleisöön. Lisäksi vielä erikseen Jukka O. Kauppinen valotti lentosimulaattoreiden historiaa ja virtuaalista sotilaslentämistä.

Ville, Sami ja Jukka. Kiitos hienosta keskustelusta.

Tulevaisuuden pilotti treenaa. Ehkäpä hän vie meitä joku päivä Las Palmasiin...

"Kato, ilman käsiä!" 

Hyvin trimmattua konetta voi lentää ilman käsiäkin. Ammattilaiset kumotkoon tai vahvistakoon. Minä vain treenasin mittarilentoa. On se horisontti muuten suorassa, mutta Las Palmasiin en silti lennä.

Olipa kerrassaan huikean hieno päivä Pelimuseossa. Kiitokset kaikille tutuille kasvoille ja erikoiskiitoksen saa Outi Penninkangas, joka kertoi museon kokoelmista, esineiden historiasta ja mitä kaikkia mahdollisuuksia Pelimuseo tarjoaa kävijöille.

Tyytyväinen tutkija Outi Penninkangas.

Sami vielä vähän tunnelmoi 50 pennin "Jasson" parissa. Tyyli on vapaa, mutta pakollinen.

Lopuksi vielä lämpimät onnitteluni Museokeskus Vapriikille Vuosisadan museo -tunnustuksesta. On hienoa, että "Poika" sai seurakseen "Tytön". Ai mikä poika? Poikahan on tietysti Kanada-malja, jota säilytetään Suomen Jääkiekkomuseossa Vapriikissa.  Tyttö on "Kultalilja" niminen patsas, joka on esillä Vapriikin aulassa.

Wäinö Aaltosen Kultalilja patsas Vuosisadan museolle.

Ollaan taas kuulolla. Heippa siihen asti.