Ilmailutarhasta ilmavoimiin

Kevät 1918

Uumajasta lähtenyt Thulin typ D laskeutui onnistuneesti Ruotsin ilmavoimien luutnantti Nils Kindbergin ohjaamana Vaasaan 6.3.1918. Matkustajana koneessa oli sen lahjoittaja ruotsalainen kreivi Eric von Rosen. Ennen siirtolentoa Suomeen koneen siipiin maalattiin von Rosenin tunnus siniset swastikat eli hakaristit valkoisella pohjalla. Maaliskuun 18. päivänä Mannerheim antoi päiväkäskyn ja määräsi kyseisen tunnuksen Suomen sotilaskoneiden kansallistunnukseksi.

Thulin sai tunnuksekseen F1. Ensimmäiselle annettiin luonnollisesti numero 1, ja kirjain F tulee ruotsinkielen sanasta "flygmaskin" eli lentokone. Palveluskäytössä kone ehti olla vain 16.4.1918 asti, jolloin se tuhoutui syöksyssä Näsijärven jäälle, Tampereella. Molemmat koneessa olleet saivat surmansa, ja näin ollen Thulin F1 oli mukana myös Suomen ilmavoimien ensimmäisessä kuolonuhreja vaatineessa onnettomuudessa.

---

Joitakin vuosia myöhemmin itävaltalainen korpraali otti oman versionsa käyttöön swastikasta, ja samalla tuli pilanneeksi tuhansia vuosia vanhan symbolin maineen. Samaista symbolia oli Suomessa käytetty jo rautakaudelta asti tuomaan onnea, Aasian maista nyt puhumattakaan. Joka tapauksessa 1.4.1945 jälkeen mm. ilmavoimien kansallistunnuksena koneissa on ollut nykyisinkin käytössä oleva sinivalkoinen kokardi.

F1:stä pudotetaan lentolehtisiä Tampereen asukkaille keväällä 1918. Esillelaitosta 10+ museon henkilökunnalle. (Klikkaa kuva isommaksi.)

Syksy 2017

Tervetuloa retkelle Suomen Ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle, Jyväskylään. Retken aikana pääset seuraamaan miten Suomen ilmailutarha muuttui Suomen ilmailuvoimiksi päätyen nykyiseen muotoon Suomen ilmavoimiin. Jos tykkää lentokoneista, sotahistoriasta, sotilasilmailuhistoriasta jne., oikea paikka pistäytyä on Ilmavoimamuseo. Nelostieltä ei tarvitse poiketa kuin reilu kilometri Tikkakosken suuntaan ja siinähän se museo jo onkin.

Piipahdin pikaisesti museossa muun käynnin ohessa ruskaisena lokakuun lauantaina. Museo on minulle varsin tuttu paikka entuudestaan, koska kaksi vuotta sitten sain valmiiksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon liiketalouden opinnot (YAMK), ja opinnäytetyöni tein vielä silloiselle Keski-Suomen Ilmailumuseolle. Palveluliiketoimintaa museokin on ja vielä mitä suuremmassa määrin. Museon nykyinen suomenkielinen nimi on ollut käytössä vuoden 2016 alusta.

Thulin typ D F1 ripustettuna museon näyttelyhallin kattoon. Kyseessä on replika alkuperäisestä koneesta.

Edellisestä käynnistäni oli siis jo vierähtänyt tovi. Äkkiä voisi ajatella, että näinkin valtavia esineitä sisältävä museo olisi varsin staattisessa tilassa: ei suinkaan! Koneita toki ei ollut paljoa liikuteltu vierailutaukoni aikana, mutta sen sijaan sinisille seinille oli tullut erinomaisen yksityiskohtaista tietoa valokuvien kera ilmavoimien historian alkuajoista tähän päivään. Museokauppa ja -kahvila olivat nekin kokeneet onnistuneita uudistuksia. 

Vaihtuvan näyttelyn ständejä

Heti ensimmäisenä vastassa näyttelyhallissa oli uutuus eli Kotona Luonetilla -näyttely. Se kertoo Luonetjärven lentokentän ja Lentorykmentti 4. historiasta, ja miten sotilasilmailu on muuttunut Tikkakoskella kentän alkuajoista 1939 lähtien. Mielenkiintoista tarinaa tarjolla erinomaisten valokuvien kera. Luonetjärvihän on siis keskellä Tikkakoskea sijaitseva järvi. Siitä nimi.

Ainoa maailmassa jäljellä oleva Brewster Model 239, BW-372.

Konservoida ja pysäyttää tuhoutuminen vai restauroida alkuperäiseen asuun? Siinäpä pulma, jonka parissa museoammattilaiset ahkeroivat päivittäin. BW-372:n osalta on päädytty koneen säilyttämiseen siinä tilassa, jossa se oli löydettäessä keväällä 1998 Vienan Karjalasta. Luonnollisesti konservointi on vaatinut satoja tunteja kunnostus- ja puhdistustöitä, sillä kone löydettiin järvestä.

Koneen osti ja omistaa Yhdysvaltojen merivoimien kansallinen ilmailumuseo Pensacolasta, Floridasta ja se on lainassa 2018 asti (ainakin) Ilmavoimamuseolla. Koneen ja sen viimeisen ohjaajan luutnantti Lauri Pekurin tarina on huima. Se, että ammutaan alas, niin vielä selvitään siitä ja kävellään omien puolelle yli 20 km ilman saapasta. Käykää tutustumassa ja katsomassa.

"Jaahas. Vai tällainen homma tällä kertaa."

Hawker Hurricane Mk. 1, HC-452.

Useissa ilmailumuseoissa koneet "lentävät" ilman ohjaaja, vaikka kyseisissä lentokoneissa on aina ollut ohjaaja. Ilmavoimamuseossa on todella upeasti ratkaistu asia mallinukkien sekä aikalaisvaatteiden ja -asusteiden avulla monen koneen osalta. Dioraamat eli asetelmat heräävät henkiin ja mielikuvitukselle saa antaa siivet: voi kuvitella henkilöiden repliikit.

Hurricanen ympäristössä tuodaan hienosti esille lentokonemekaanikkojen työ ja heidän merkittävä osuus kokonaisuudesta, jolla kone saadaan ilmaan ja tehtävälle.

Lisää kierroksia.

Lentoonlähtöä vaille Messerschmitt  BF 109, MT-507.

Samaa dioraamojen tunnelmaa on aistittavissa myös harvinaisen Messerschmittin eli "Mersun" ympärillä. Tässä koneessa ohjaaja on jo paikoillaan, ja mekaanikko kirjaimellisesti kampeaa konetta käytiin.

Tiedätkö muuten miltä tuntuu lentää Mersulla? Minä tiedän! Eikä kyseessä ole vanha kaks'satanen taksidiesel liian vauhdikkaasti kurviin, vaan lentäminen lentskari-Mersulla. No, käytännössähän kyse on simulaattorilentämisestä. Ilmavoimamuseossa on Mersu ja Fouga Magister simulaattorit. On hauskaa touhua ja opettajat osaava asiansa.

Itselleni suurin kiitos aikoinaan oli se, että niskani takana hengittävästä yleisöstä (jännitti lentäminen ja sitten vielä yleisön paine) todettiin laskun jälkeen rohkaisevasti: hei, kone on vielä korjauskelpoinen! Kysy museolta oppitunteja. Mutta muista, lentäminen voi viedä pikkusormen lisäksi koko ihmisen 😁

Ilmavoimamuseo on myös Ilmavoimien viestimuseo ja paljon muutakin kuin lentokoneita. Muutaman kuvan kera katsaus tarjontaan.

Viestimuseossa perehdytään ilmavalvontaan, lentokoneiden johtamiseen ja lennonvarmistukseen kuvin, laittein, esineiden ja äänimaailman avulla. Dioraamassa on esillä ilmapuolustusalueen pääjohtokeskus.

Kamera käy eli informaatiota ilmavalokuvauksesta laitteineen.

Pienoismalleja museossa on esillä runsain mitoin eri puolella näyttelyhallia. Tässä osakuvaelma Bristol Blenheim Mk. 1 koneesta Tampereella 1938.

Lisää pienoismalleja.

Mannerheim-ristin ritari nro. 54 eli luutnantti, tähystäjä Paavo Kahlan kunniakirja. 

Museossa on omistettu oma tila ilmavoimien Mannerheim-ristin ritareille. Seinätaulussa on kaikkien ritarien kuvat tarinoineen. Yksittäisestä ritarista Paavo Kahlan jäämistöä on esillä erillisessä vitriinissä. Myös lentäjä-ässä ja kaksinkertainen ritari Ilmari Juutilainen on huomioitu museossa mm. oman patsaan muodossa.

Ilmavoimilla oli käytössään yhdeksän Douglas DC-3 konetta, jotka palvelivat Kuljetuslentolaivueessa ja joita käytettiin mm. laskuvarjojääkärien koulutuksessa. 

Tähän kohtaan pieni siirtyminen museosta toisaalle. Jos haluat nähdä DC-3 lentävän, niin se on mahdollista! Airveteran Oy:n kone OH-LCH, jota operoi ja huoltaa DC-yhdistys ry, lennättää yhdistyksen jäseniä kesäaikaan. Nyt kone on talvihuollossa.

Koneen operointikenttä on Helsinki-Malmi, jonka arvo yleisilmailukenttänä, koulutuskenttänä, matkailukohteena ja ilmailukulttuurin ylläpitäjänä on korvaamaton. Puhumattakaan arvosta ilmailun tulevaisuudelle: vain taivas on rajana. Joten huomio Helsinki ja valtio: Helsinki City Airport on nykyaikaa ja tulevaisuutta, jolla on samalla ainutlaatuinen ja rikas historia, jota voi ylpeänä esitellä! EFHF on uniikki kohde, jota et muualta löydä. Betonilähiöitä löytyy viisitoista tusinasta...

Takaisin Malmilta hetkeksi museoon. Nyt saa koskea ja istua.

Jos simulaattori tuntuu liian hurjalta, niin Drakenin ja Migin ohjaamoissa voi ensin kuivaharjoitella.

Vipu poikineen ja osa ohjetekstistä on vielä kyrillisin kirjaimin. 

Vaan olipas erittäin antoisa piipahdus Ilmavoimamuseolla. Suosittelen sinullekin. Ja museollahan käy myös Museokortti.

En ostanut, mutta päivitin nykyisen. Virtaa on taas vuodeksi eteenpäin.

Tiloista ja tulevaisuudesta

Jatkan vielä yhden naisen pohdintaa. Ilmavoimamuseossa ja ilmailumuseoissa sekä muissa suuria esineitä tallettavissa museoissa on melkoinen ongelma ratkaistavana: seinät ovat vastassa. Kyse on taloudellisista resursseista saada kohteet suojaan ja säilyttää niitä mahdollisimman tasaisissa olosuhteissa. Ilmavoimamuseon sisätilat ovat tähän erinomaiset, sen sijaan mm. Draken ulkona kaipaa suojaa, kuten vieressään olevat Migit yms. koneet.

Suojaan sateelta ja paisteelta on päästävä.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ensinnäkin Ilmavoimien vuosipäivää vietetään ensimmäisen lentokoneen kunniaksi 6.3. ja vuosi 2018 on Ilmavoimien juhlavuosi: tulee ns. 100 mittariin. Nyt kalenterit esiin. Yksi mahtava tilaisuus olla mukana juhlatunnelmassa on Tikkakoskella 16.-17.6.2018. Silloin lennetään Ilmavoimien juhlalentonäytös.

Toiseksi palataan hetkeksi vielä kreivi Eric von Roseniin. Ilmavoimilla on tapana nimetä joitakin koneita erityisellä nimellä. Luonnollisesti ensimmäisen koneen lahjoittanut kreivi on saanut omat nimikkokoneessa. Kyllä monikossa, ja näistä kaksi on Ilmavoimamuseossa.

Folland Gnat F Mk. 1, GN-101

Saab 35FS Draken, DK-223

McDonnel Douglas (Boeing) F/A-18C Hornet, HN-457

Hetkinen! Hetkinen!  Tuo viimeinen kone eli HN-457 ei ole museon kokoelmissa. Tähän kohtaan haluan sanoa: ei ole vielä. Ei kahta ilman kolmatta. "Kreivejä" on olemassa siis kolme. Eikö olisikin sopivaa, jos kaikki "Kreivit" olisivat museoituina Suomen Ilmavoimamuseossa? Minun mielestä se on erittäin sopivaa ja tarkoituksenmukaista. Olkaamme toiveikkaita, että aktiivipalveluksen jälkeen HN-457 saapuu Tikkakoskelle museoon.

Värikästä ja lennokasta lokakuun jatkoa lukijoille✈