Vanhin, pienin ja kaunein

Käsi ylös, joka heti tunnistaa mihin otsikko viittaa. Voitte laskea kädet.

Jos ei heti tullut mieleen, älä suotta "kuukleta", linkki vie sinut tutustumaan Ikaalisten Wanhaan kauppalaan, joka aikoinaan tunnettiin vanhimpana, pienimpänä ja kauneimpana kauppalana Suomen suurruhtinaskunnassa. Kaunis Ikaalinen on nykyisinkin, ja varsinkin sateisena kesäkuun päivänä keskuspuiston vihreys suorastaan räjähti silmille, kun tuli piipahdettua entisessä kotikylässä visiitillä. Puhumattakaan niistä kuulaan kauniista pakkaspäivistä, kun puiston lehmukset ovat kuurassa ja puiston päässä on Ikaalisten portti ja kauempana loistaa valaistuna Ikaalisten kirkko. Tai kääntymällä 180 astetta, jolloin katse etsii jäätietä kauppalasta Ikaalisten Kylpylään...

Moni kaunis kauppalan rakennus 1800-luvulta sai väistyä 1960- ja 1970-lukujen arkkitehtuurin tieltä. Valitettavasti, etten sanoisi.  Mutta ei niin pahaa, jos ei jotain hyvääkin. Tällä kertaa sanoisin suorastaan herkullisen maistuvaa. Poikkesimme sukulaisporukalla vasta-avatussa Wanhan Kauppalan Pullapuodissa, ja voi sentään! Se kahvila oli kerrassaan iiiiiiiiiiiiiiiiiiiihana. Tunnelma, sisustus, myyntiartikkelit, herttaisia omistajia unohtamatta. Aiemmin paikassa oli Divari, nyt valloittava pikku kahvila edullisine hintoineen. Onnikan odottaminenkin on paljon mukavampaa kahvikupin ja pullan ääressä. Tien toisella puolen kun pysähtyvät "Länkkärit". Vaan itse puotiin...

Sää ei suosinut terassikahveita, siispä seurueemme suuntasi sisälle.

Rekvisiittaa ja todella nätti tapetti. Valkeita ruusuja 💖

Seinätapettia toisella seinällä.

Kahvilan sisustus löi ällikällä ja varsinkin seinätapetit. Yksi seinä oli nättiä valkea ruusu -tapettia, mutta ne kaksi muuta saivat aikaan vilkasta keskustelua, kuten pikkuesineet konsanaan. Ai mitkä pikkuesineet? Erilaiset pikkuesineet hyllyjen päällä tms. näkyvällä paikalla kotona ovat hyviä hiljaisuuden rikkojia tai keskustelun avaajia. Ei aina tarvitse puhua ilmoista tai viimeisimmän matsin tuloksista ja taktiikoista, kysypä seuraavalla kerralla jostain talonväen esille laittamasta esineestä jotain. "Mikä on tuon kynttilänjalan tarina? Onpa hyvät värit liinassa. Mistä olet sen hankkinut? Keräät pienoismalleja. Kerro lisää." Nyt tietysti joku miettii, että onko minulla pikkuesineitä. On niitä. Kiitos maailmanmatkaajien ja sukulaisteni: Burj Khalifasta saa aina juttua aikaiseksi, ja mitä kaikkea mummun peltirasiakin kätkee sisälleen. On toki jokunen omahankintakin. No niin. Takaisin kauppalaan ja kahvilaan. Eihän siitä teen juomisesta meinannut tulla mitään, kun rupesin lukemaan seurueelle mainoksia Ikaalinen-lehden (myöh. Pohjois-Satakunta, nyk. Seutulehti Oiva) etusivuilta. Ja tämän kahvilan toilettiin ei tarvitse ottaa lukemista mukaan. Luettavaa on seinissä, kuvat toki ovat kahvilan puolelta 😉

Lokakuun leffat vuodelta 1947.

On se muoti oikuttelevaa, oikutellaan takaisin.

Pannu haudutettua teetä ja iso munkkipossu oli vain 3 €. Siis YHTEENSÄ 3 €!! Kermamunkkikin oli vain 2 €. Nätti kirjailtu pöytäliina, itse pöytä, sisustustekstiilit ja  vanhat istuimet sopivat mitä parhaiten miljööseen. Kaiken kruununa olivat tapetit. Kyllä nyt tuli laatua koko rahalla ja enemmänkin.

Tässä kahvilassa ei tule itku hinnoista. Kiitos Kata kuvasta 😊

Seuraavan kerran kolmostietä kulkiessasi ja taukopaikkaa etsiessäsi Ikaalisten keskustan kohdalla, kokeilepa jotain ihan uutta: kolmen kilometrin päässä kolmostieltä siirryt toiseen aikaan. Navigaattori ohjaa Välikadulle kauppalaan ja ilmaisia parkkipaikkoja on ympäristössä runsaasti. Joskin haitarijuhlien aikaan heinäkuun alussa on varmasti tukkoista.

Tirppa pitää nyt kesätauon blogissa. Nähdään ja kuullaan syssymmällä. Hyvää kesää lukijoille 😊