Palikat pinoon ja Nukkekekkerit pystyyn - kruununa Kanada-malja

Olen vakaasti sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun aikuinen lakkaa leikkimästä, sisäinen lapsi painuu unholaan. Ja se on kovin sääli, sillä leikkiessä on lupa hullutella ja unohtaa hetkeksi arkiset asiat. Vai mitä olette siitä mieltä, että yli nelikymppinen konttaa lattialla ja rakentaa lego-taloja? Tai saman ikäinen hullaantuu pienoismalleista, olivatpa ne sitten autoja, lentokoneita, nukkekoteja - mitä vaan? Kyllä irtiotot ovat paikallaan. Taisi itselläni viikonloppuna jokin nyrjähtää, kun tutustuin Museokeskus Vapriikin Palikat pinoon ja Nukkekekkerit -näyttelyihin. 

Ensinnäkin, jos teillä on aikomus nähdä upeita Lego-rakennelmia sisältävä Palikat pinoon -näyttely, pitäkää kiirettä. Se on esillä enää kiirastorstaihin 13.4. asti. Almanakat esiin ja varaus sopivaan kohtaan. Ohessa muutama herkkupala, ja kuvaa klikkaamalla vieläkin isompana. Jostain syystä autot olivat kovin kiinnostavia, mistä lie sitten johtuu...

"Lost highway" ja vain osa ko. teoksesta. Tohdin nimittää tätä Ismo, Antti ja Arttu Aavaharjun rakennelmaa teokseksi. Niin hieno ja omaperäinen se on.

Olli Mäkisen "Vuosi 1967".  Timo Mäkinenhän se siinä vauhdissa Ouninpohjan erikoiskokeella Minin konepelti ylhäällä.

Susanna Aavaharjun "Aalto-maljakko". Ehkä ei ihan eläville kukille, mutta Lego-tulppaanille sekin edestä parempi vaasi.

Käykää katsomassa ja ihastelemassa Palikkatakomo ry:n hauskaa näyttelyä. Itse saatan piipahtaa hakemassa ullakolta ainakin hypisteltäväksi 1970-luvun retro Legoni. On siellä joskin yksi Star Wars -sarja niinkin tuoreelta ajalta kuin 1990-luvulta😉

Sitten se Nukkekekkerit -näyttely. Voi hellanlettas sentään. Tällä reissulla olisi ollut kaveri paikallaan, joka on itse leikkinyt Barbeilla, tai jolla on ollut jonkinlainen nukkekoti ellei peräti Lundbyn. Oli niin monta tuttua esinettä siinä talossa. Ihan melkein tuli tippa silmään, kun muistelin leikkejä, joita pikkutyttönä leikin kavereiden kanssa. Olihan minulla tinasotilaitakin tai paremminkin muovi-inkkareita ja -länkkäreitä sekä lännenmaisema, jonka isä väsäsi perämoottorin suojastyroksista (varmaan joku 10 heppainen) ja maalasi sen asiaankuuluvan väriseksi. Oli vuoret, joet ja laaksot. Tiipiin virkaa toimittivat jäätelötuuttien kartionmuotoinen paperikääre. Hirsimökit olivat rakennettu tikuista, kuusen- ja männynkävyt olivat puita. Kaikkea se mielikuvitus teettää ja tuottaa. Ja hauskaa oli, kun kylän neidit ja jannut kokoontuivat. Että minusta saa kaverin, jos lähdet katsomaan Nukkekekkerit -näyttelyä.

Näyttely koostuu Haiharan nukkemuseon kokoelmasta, jonka perusti Gunvor Ekroos 1966. Alkujaan kokoelmassa oli 300 nukkea, nyt kokoelmassa on yli 5000 erilaista hahmoa. Astu nukkemaailmaan.

Nukkestudio edustaa nykyaikaa. Voit tuoda mukanasi oman nuken tai nallen, ja kuvata sen omalla kameralla joko Tammerkoskea tai puistomaisemaa vasten.

Helsinkiläisen Ulla Bergin (1916-1997) nukkekoti. Tällainen oli minullakin, joskin "vain" 3-kerroksisena. Vaan tässäpä ei ollut uima-allasta, joka minun kokoelmaan kuului. Missähän sekin lienee. Siis koko kokoelma.

Barbie & Ken 💓💓 sekä liuta muita Barbie-nukkeja.

Biskviini- eli posliininukkeja Saksasta 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Hienoja kuin mitkä.

Sitten oli vuorossa kerrostalon muotoon rakennettu nukkekoti, joka sai minut huokailemaan mykkänä ihastuksesta. Sen ovat rakentaneet, ja myös omistavat, Nukkekotiyhdistys ry:n jäsenet vuonna 2016. Jokaisessa asunnossa on asukkaansa ja tarinansa sekä rakentajansa. Sen verran pyysin itselleni tuntematonta näyttelyvierasta olemaan kuvaajana, että otti minusta kuvan tämän upean rakennelman vieressä, jotta näkee mittakaavan paremmin.

Mykistävä. Kymmenen asuntoa ja kellarikerros.

Takaosa eli rappukäytävä ja keittiöt.

Sivustoilla oli kylpyhuoneet. Tämä on ikisinkku Hulda Niinikkosaaren kylpyhuone, jonka on rakentanut Sirpa Mustajärvi. Sopisi minunkin makuun. 

Toimistotyöntekijä Vilma Keräsen keittiö, jonka on rakentanut Päivi Knuutinen.

Asunnossa asuu, omistaja Aina Ilona Aution sukulaispoika, Lauri Mönttinen Savosta. Ainan asunnon suunnitteli Tiina Honkanen.

Ikisinkun Huldan olkkari. Rakentaja Sirpa Mustajärvi.

Vilma Keränen kissoineen. Ehkäpä katit kyttäävät pizzaa... Rakentaja Päivi Knuutinen.

Olisin ottanut enemmänkin kuvia, mutta heijastukset ikkunoista tekivät homman vaikeaksi. Menkää ihmeessä katsomaan. Tuo kerrostalo on UPEA!!!

Muutoin olen sitä mieltä, että Kanada-maljan, sen kopionkin, paikka on Tampereella. Aitohan Jääkiekkomuseossa Vapriikissa on pysyvästi. Hetkeksi se pääsee ulos vitriinistä, kun SM-liigan voittaja on selvillä. Saunaan mennään kopion kanssa😉 

Hyvää huhtikuun ja kevään alkua.

Kanada-malja