Corolla vitosella

Kukkuluuruu lukijat.

Hieman on vettä ehtinyt virtaamaan Tammerkoskessa sitten viime blogin. Toivottavasti olette jaksaneet odottaa. Se on tuolla auringolla liiketoimintaa kummasti piristävä vaikutus. On ollut ns. työrintamalla melkoista vilskettä, joka sikäli on kyllä erinomaisen mukava juttu. Rajoittaa toki blogin parissa hääräilyä, mutta nyt perjantai-illan ratoksi pientä kirjailua aiheesta jos toisestakin. Kaiken muun tohinan lisäksi, eilen torstaina oli museologian opintojeni viimeinen tentti. Onhan ollut puristus ja rutistus, vaan nyt on homma hoidossa. Tälläkin kertaa olen varma, että tentti meni läpi, joten voin pikkuhiljaa ruveta orientoitumaan todistuksen anomiseen. Jo tässä vaiheessa kiitos Jyväskylän yliopiston avoimelle puolelle etäopiskelun mahdollisuudesta. En olisi ikimaailmassa kyennyt osallistumaan opiskeluun paikan päällä, mutta verkon välityksellä kaikki on mahdollista. Antoisa oli matka ja kaikkea kivaa tarttui mukaan tulevaisuutta varten. Perästä kuuluu vai miten tuo sanonta nyt meni? Jotenkin siten. Vaan mikä tuo otsikon vitosen Corolla sitten on?

Se on TÄMÄ ↓

Voi vitsit kun on HIENO! Tiikeriraitaplyysit ja kaikki. Karvanopat pitää joskin hankkia.

Museotirppa-blogihan sai alkunsa siitä, että pidin pienoista päiväkirjaan harjoittelustani Mobiliassa. Jatkoin sitten kertomuksilla museovierailuistani. Poikkesin tänään perjantaina Mobiliassa tapaamisessa ja mikä yllätys olikaan vastassa heti ala-aulassa. En tosin tiedä kannattaako teidän enää osallistua, minä kun osallistuin jo arpajaisiin ja varasin pääpalkinnon itselleni eli vm. -71 Toyota Corollan. Taas toisaalta kyllä suosittelen lämpimästi osallistumaan Corolla-arpajaisiin, koska tuotolla hankitaan polkuautoja liikennepuistoon lasten iloksi. Vaan olisi Corolla meinaan aika räyhäkkä kaupunkiauto vai mitä? Tuleeks kukaan kyytiin?

Mobiliassa avautui viime viikolla joulukuuhun 2017 asti kestävä teemanäyttely "Suomi turvassa 100 vuotta". Edustettuina ovat niin poliisi, paloviranomaiset, sairaankuljetus, tulli kuin puolustusvoimat. Tällä kertaa en ehtinyt tutustua tarkemmin ja syvällisemmin näyttelyyn. Silti jotain herkkupaloja ehdin ikuistamaan kännykän kennolle.

Tällainen on vastassa heti näyttelyn alussa. Ei sitten riekuta.

Ehkä seuraavalla kerralla, kun ei ole tuota kokemusta. Onneksi.

Paloautojen rivistö.

Niinpä niin. Jos näyttelyn teema on "Suomi turvassa 100 vuotta", emme voi unohtaa suomenhevosen panosta. Moni asia olisi toisin, jos tuota uskollista juhtaa ja kaveria ei olisi ollut. Hevosen lumipuku on Sotamuseon omaisuutta.

Olen aina sanonut, että nopeat liikkeet ovat näyttäviä. Niin tälläkin kertaa. Sen verran oli nopea lähtö hiukset hulmuten, että vausti unohtui. No, onpahan hyvä syy mennä uudestaan 😁

Hyvää viikonloppua kaikille. Ollaan taas kuulolla.