Mustamakkaran voimalla Suomi itsenäiseksi

Heippa lukijat ja hyvää Suomi 100 -juhlavuotta!

Palataan kuitenkin hetkeksi vuoden 2016 puolelle. Sopii hyvin museologian opiskelijalle. Viime vuoden lopulla - tarkemmin vuoden viimeisenä päivänä - poikkesin tekemässä koulutehtäviä eli museokäyntejä kotikulmilla Tampereella.  Kohteeksi valikoituivat Lenin-museo ja Museo Milavida eli Näsilinna. Heti alkuun sanon, että hienoja kohteita kumpikin ja asiakaspalvelu aivan huippuluokkaa. Kyllä tunsi itsensä tervetulleeksi. Kun suunnittelet museoretkeä toiseen, niin käy toisessakin. Ovat mielestäni jollain tapaa saman kolikon eri puolet. 

Rotsi niskaan ja matkaan kohti Lenin-museota

Lenin-museo kertoo itsestään näin: ”Länsimaiden ainoan Lenin-museon löytää Tampereelta, Hämeenpuistosta. Museo sijaitsee Työväentalon salissa, samassa paikassa jossa Stalin ja Lenin tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1905. Uusi ja erilainen Lenin-museo vie kävijät matkalle halki kuohuvan 1900-luvun vallankumouksellisesta liikehdinnästä Stalinin vankileireille, toisen maailmansodan melskeisiin, kylmän sodan asetelmiin ja edelleen Neuvostoliiton hajoamisesta aina Putinin Venäjään saakka. Lenin-museo on ollut vuodesta 2014 lähtien osa Tampereella toimivaa Työväenmuseo Werstasta, joka on valtakunnallinen työelämän ja sosiaalihistorian erikoismuseo.” Lenin-museo koki kasvojen kohotuksen ja uusi näyttely avautui kesällä 2016. En nähnyt vanhaa näyttelyä, mutta tämä näkyy rakennetun kirkkaiden lasien läpi.

Kylmän sodan kasvattina astelin varoen museoon ja vedin vielä ovella syvään henkeä. Itse käynnissä oli tietyllä tavalla historian siipien havinaa, koska se tapahtui nimenomaan 31.12.2016. Alkuun kehotettiin katsomaan video Leninistä ja hänen Suomen vierailustaan. Videolla Leninin väitetään sanoneen Laukontorilla käynnin yhteydessä, että ”Kansa, jolla on tällainen makkara, ansaitsee itsenäisyyden.” Mustanmakkaran voimalla Suomi itsenäiseksi – ei huono ja siitä tuon otsikonkin taioin.

Neuvostohallituksen asetus Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta, jonka mm. V.I. Lenin allekirjoitti 31.12.1917 Smolnassa, Pietarissa Venäjällä.

Näyttely on rakennettu hyvin ja havainnollisesti sekä varsin objektiivisesti. Sadan vuoden takaiset kaiut kuitenkin karmivat selkäpiitä, enkä voi välttyä yhtymäkohdista tähän päivään. Toivottavasti järki löytyy ajoissa monessa asiassa.  Tosiasia on kuitenkin se, että Suomi on edelleen itsenäinen. Ikuisena pidetty Neuvostoliitto hajosi aikoja sitten. Silti tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, ja maantieteelle me emme voi mitään. Erittäin ajankohtainen näyttely ja erinomainen esineistö.

Taisi isä Aurinkoinen kärsiä Napoleon-kompleksista. Ei tuo Stalin ole pitkä mieheksi, ei edes korokkeella.

Suomi-konepistoolihan se siinä. Toinen maailmansota ja erityisesti talvi- ja jatkosodat on käsitelty asiallisesti.

Liennytyksen aikaa Senaatintorilla Helsingissä kesäkuussa 1993 suomalaisen Leningrad Cowboysien ja Puna-armeijan kuoron Total Balalaika Shown merkeissä. Äärimmäisen traagisen mausteen ko. kuvaan tuo joulupäivän 2016 tuhoisa lento-onnettomuus Sotshin edustalla Mustallamerellä. Venäjän armeijan eli entisen Puna-armeijan muusikoita menehtyi yli 60.

Tuliaisia puolin ja toisin. Tuttavissanikin on heitä, jotka rahoittivat Leningradin ja Tallinnan reissut sukkahousuilla ja farkuilla. Tuliaisina tuli vodkaa ja tupakkaa. Se oli yksilötasolla tapahtuvaa bilateraalista kaupankäyntiä.

Taitaa olla tai ainakin oli :D

Lenin-museo: vahva suositus kaikille, niin meille tavallisille kylmän sodan kasvateille, nykypoliitikoille kuin nuorillekin.

Töppöstä toisen eteen ja Näsilinnaan eli Museo Milavidaan

”Nottbeck –näyttelyn tarina alkaa kun kolme pietarilaista liikemiestä ostaa 1836 Tampereelta pienen puuvillakehräämön, joka myöhemmin tunnetaan Finlaysonina. Tehtaan johtamista opettelemaan lähetetään 20-vuotias Wilhelm von Nottbeck. Näyttely seuraa Wilhelmin ja hänen perheensä loisteliasta ja kansainvälistä elämää Tampereella.”  Siinä muutama sana Näsilinnan omistajasuvusta ja heidän tarinastaan.

Sukuun kuulunut Peter von Nottbeck osti kaupungin omistaman kallion laelta tontin tulevalle kodilleen 1893. Hän ei itse koskaan ehtinyt asumaan Milavidassa ja palatsi myytiin Tampereen kaupungille 1905. Tiloissa aloitti Hämeen museo 1908 ja nimi muuttui Näsilinnaksi. Sotien melskeissä Näsilinna vaurioitui, mutta jatkoi Hämeen museona aina 1998 asti, jolloin se suljettiin odottamaan peruskorjausta. Alkamista saatiinkin odottaa vuoteen 2013 asti ja uuden upean Näsilinnan aukeamista kevääseen 2015.

Palatsin ensimmäinen kerros on varattu kahvila- ja ravintolasaleille, jotka ovat 1800-luvun lopun asussa. Toisessa kerroksessa esitellään Nottbeck-suvun historiaa ja samalla sivutaan Tampereen teollisuushistoriaa. Merkit ovat vieläkin nähtävissä Tampereella. Suku todellakin jätti jälkensä Tampereelle. Toisessa kerroksessa on myös vaihtuvia näyttelyjä. Tällä hetkellä voi sukeltaa silmälasien historiaan "Ihanat pokat"-näyttelyssä.

Näsilinnan palatsi kaiksessa loistossaan.

Upeasti restauroitu porraskäytävä ja halli.

Tehtaanjohtaja Wilhelm von Nottbeck ja vaimonsa Marie Elise Constance von Nottbeck. Jokaisen interiöörin edustalla on sähköinen opastaulu, josta painamalla saa esille kertomuksia ja tarinoita esillä olevista esineistä.

Kyllä ilolla söisin tuon kattauksen äärellä.

Koti-interiööri ja Milavidan piirustukset, joita Peter Burchard von Nottbeck ja vaimonsa Olga Karolina von Nottbeck tutkivat. He eivät itse koskaan ehtineet asua Milavidassa.

Ei. Ne eivät ole huonosti siivotut raput. Ruskehtavat läiskät ovat marmoriin imeytynyttä verta sisällissodan melskeissä 1918, kun valkoiset valtasivat strategisesti merkittävällä paikalla olevan Milavidan punaisilta. Tampereen taistelut olivat erittäin tuhoisat ja veriset.

Milavida tuhoutui vuoden 1918 pommituksissa todella pahasti. Hämeen museo kuitenkin avautui jo 1920. Nykyisin noiden pommitusten jälkiä on edelleen nähtävissä muutamassa paikassa rakennusta. Siihen mistä tykin kuula on mennyt seinän läpi, on laitettu lasit ja kehykset molemmin puolin. On kuin eräänlainen aikaikkuna sadan vuoden taakse.

Mielenkiintoinen kierros on hieno päättää kahvilan antimien äärellä.

Aavistus luksusta, hienostuneisuutta ja aristokratiaa – sitä on Milavida eli Näsilinna. Samalla se on elävää tamperelaista teollisuus- ja sotahistoriaa. Suosittelen käyntiä, vaikka ihan vain kahvilan puolella. Näkymä Näsijärvelle on upea.

Katsotaan mihin museoon seuraavaksi "Tirppa" eksyy. Hei siihen asti 😊