Matkalla ihmisyyteen onnikan kyydissä

Opintoihini kuuluu tallennusharjoitus, joka on jonkin nykyajan ilmiön dokumentointia. Olin tänään koko päivän aikamatkalla aikaan, joka ei koskaan enää palaa, mutta josta toivoisi silti edes pieniä osia jäävän tähän päivään - yhteisöllisyys ja toisista ihmisistä välittäminen. 

Dokumentoin siis linja-autonkuljettajan työpäivän Tampere-Pälkäne-Luopioinen-Padasjoki -reitillä ja takaisin. Tiet olivat paikoitellen niin kapeita, että kunhan kukaan ei tulisi vastaan -ajatus oli pinnalla. 

Päivä oli upea, sää mahtava, iloisia asiakkaita, rupattelua, valo- ja videokuvausta sekä tietysti Jarmo-kuskin tarinat ja Taisto. Taisto oli lähempänä yhdeksääkymppiä oleva asiakas, joka tuli kyytiin matkan varrelta. Astuessaan onnikkaan Taisto antoi Jarmolle vitosen ja sanoi: ota tosta. Ei siinä tarvinnut selostuksia, ei small-talkia. Jarmo tiesi mihin Taisto on menossa. Paluumatkalla sama homma. Joskin matka taittui iloisesti rupatellen mennen tullen.

Siis te ette tiedä kuinka minulle tuli lämmin ja hyvä olo. Ei kaikki ole massaa ja bulkkia, vaan vielä on asiakaspalvelijoita, jotka sanomatta tietävät asiakkaan tarpeet, osaavat lukea tilanteita, sanalla sanoen ammattilaisia, jotka ovat painonsa arvosta kultaa ja enemmänkin. Toivon näitä "Jarmoja" muuallekin ja asiakkaiksi "Taistoja". Lopunperin olihan Jarmolla ja minulla useampikin tuttu, kun keskusteluissa vauhtiin päästiin. Aivan mahtava päivä!!!

Hyvää viikonloppua lukijoille koostekuvan siivittämänä.

Ps. Jos poikkeatte Padasjoella, niin lounaspaikka Modettia voin suositella. Sielläkin oli aika omalla, positiivisella tavalla pysähtynyt: uunimakkaraa, maukasta ja rehellistä ruokaa muutenkin ja henkilökunta keräsi astiat pöydistä. Monta peukku sille. Todellinen TÄHTIPAIKKA👍⭐️