Hei blogini lukijat.
Niin se reilu viisi viikkoa meni yhdessä hujauksessa ja harjoitteluni on ohi Mobiliassa. Kävin vielä tänään viimeistelemässä aloittamani Rolls-Royce -projektin loppuun. Nyt on reilu 120 autoa kirjoissa ja kansissa sekä arkistossa siististi pahvilaatikoissa. Joku kaunis päivä ne päätyvät kaiken kansan ihailtavaksi.
Mitä harjoittelusta sitten jäi käteen? PALJON! Ensinnäkin koko organisaatio on pullollaan aivan mahtavia persoonia ja oman alansa rautaisia ammattilaisia. Sydämellinen ja ISO kiitos teille kaikille, kun otitte minut upeasti vastaan ja porukkaan sekä jaksoitte opastaa museon saloihin. Oli suuri etuoikeus ja kunnia tehdä töitä teidän kanssanne.
Toisaalla yllätin itseni positiivisesti, kuinka kokoelmatyö osoittautui erittäin kiehtovaksi. Luetteloitavat esineet vaihtuivat hevoskärryistä pienoismalleihin, t-paidoista liikennevaloihin, autokoulun opetusvälineistä polkuautoihin... Niille, jotka vielä luulevat, että museot ovat pölyisiä paikkoja joissa aika on pysähtynyt, voin kertoa: se tieto on vanhaa. Museot ovat nykyajan elämyskeskuksia, joissa saa oppia historiasta tarinoiden avulla ja samalla voi peilata asioita ja tapahtumia nykyaikaan. Voi niitä iloisia lasten ilmeitä, kun Paketti raketti -näyttelyn alussa heitä oli vastassa Martti-hinaaja. Tai kuten eräs rouva oli aivan haltioissaan ja halusi säilyttää nostalgisen tunteen katseltuaan vanhoja autoja. Herkistyin melkein itsekin siitä tunteesta. Rallimuseossa tuli itse fiilisteltyä, ja lähes saatoin haistaa bensan ja kuulla rallinuottien äänet...
Museologian opiskelu jatkuu vielä etäluentojen, tentin ja muutaman tehtävän sekä museovierailujen muodossa. Nyt kuitenkin on joulutauko ja toiset kuviot.
Voitto Liukkosta mukaillen: Kiitos kaikille lukijoille. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän Museotirppa-blogini - ainakin loppuvuodeksi.
Niin se reilu viisi viikkoa meni yhdessä hujauksessa ja harjoitteluni on ohi Mobiliassa. Kävin vielä tänään viimeistelemässä aloittamani Rolls-Royce -projektin loppuun. Nyt on reilu 120 autoa kirjoissa ja kansissa sekä arkistossa siististi pahvilaatikoissa. Joku kaunis päivä ne päätyvät kaiken kansan ihailtavaksi.
Mitä harjoittelusta sitten jäi käteen? PALJON! Ensinnäkin koko organisaatio on pullollaan aivan mahtavia persoonia ja oman alansa rautaisia ammattilaisia. Sydämellinen ja ISO kiitos teille kaikille, kun otitte minut upeasti vastaan ja porukkaan sekä jaksoitte opastaa museon saloihin. Oli suuri etuoikeus ja kunnia tehdä töitä teidän kanssanne.
Toisaalla yllätin itseni positiivisesti, kuinka kokoelmatyö osoittautui erittäin kiehtovaksi. Luetteloitavat esineet vaihtuivat hevoskärryistä pienoismalleihin, t-paidoista liikennevaloihin, autokoulun opetusvälineistä polkuautoihin... Niille, jotka vielä luulevat, että museot ovat pölyisiä paikkoja joissa aika on pysähtynyt, voin kertoa: se tieto on vanhaa. Museot ovat nykyajan elämyskeskuksia, joissa saa oppia historiasta tarinoiden avulla ja samalla voi peilata asioita ja tapahtumia nykyaikaan. Voi niitä iloisia lasten ilmeitä, kun Paketti raketti -näyttelyn alussa heitä oli vastassa Martti-hinaaja. Tai kuten eräs rouva oli aivan haltioissaan ja halusi säilyttää nostalgisen tunteen katseltuaan vanhoja autoja. Herkistyin melkein itsekin siitä tunteesta. Rallimuseossa tuli itse fiilisteltyä, ja lähes saatoin haistaa bensan ja kuulla rallinuottien äänet...
Museologian opiskelu jatkuu vielä etäluentojen, tentin ja muutaman tehtävän sekä museovierailujen muodossa. Nyt kuitenkin on joulutauko ja toiset kuviot.
Voitto Liukkosta mukaillen: Kiitos kaikille lukijoille. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän Museotirppa-blogini - ainakin loppuvuodeksi.
 |
| Hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2017. |
Kommentit
Lähetä kommentti