Minulla on unelma

Terveisiä Jyväskylästä ja eiliset terkut Helsingistä.

Päivä siinä menee, kun käy osallistumassa tenttiin. Enhän itse kirjoitustyöhön saanut aikaa kulumaan kuin tunnin, mutta se on tuo matkustaminen osa päivää. Ai miten tentti meni? Still alive – sekä hyvin nälkäinen, johon apua sai mainiosta Wilhelmiinan Konditoriassa ihan Jyväskylän keskustan ytimessä. Paikkahan oli kuin nuijalla lyöty ja oli murtoa, kuten meilläpäin asiakaspaljous ilmaistaan. Ei pettänyt tarjonta tälläkään kertaa, nyt bagelin ja glögi-juustokakun muodossa. Siinä tuli pidettyä yhden naisen kuusijuhla samalla. Opiskelu toki jatkuu ja huomenna harjoitteluun, mutta tenteistä 2/3 on nyt suoritettuna. Juu, kyllä minä meinaan, että läpi meni 😁

Entäs tuo otsikko: Minulla on unelma. Siitä saattaisi tehdä nopean johtopäätöksen, että nyt tulee jotain ylevää ajatusta. Ei, sen teki sloganin alkuperäinen sanoja. Voihan minunkin sanomassa jotain ylevää olla, mutta koska nyt puhutaan kuitenkin minusta, niin syleilyt ovat vähän pienemmässä mittakaavassa. Syksyllä kun kerroin, että aloitin suorittaan museologian perusopintoja, niin olihan siinä ihmettelemistä. ”Sinä! Museologiaa! Nii-i, miksi ei?” Suoritettuani viime vuonna liiketalouden ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja lopputyöni valmistuttua Suomen Ilmavoimamuseolle Tikkakoskelle ajattelin, että haluan saada museoista ja museotoiminnasta vielä lisää tietoa. Halusin saada selville hankintaprosessin eri vaiheet eli miten esine tulee museoon ja miten se kulkee läpi järjestelmän. Myös asiakaspalvelu, näyttelytoiminta, hallinto jne. kaikki ovat osa toimintaa ja se kiinnostaa. Josta päästääkin tuohon unelmaan. 

Meillä jokaisella on erilaisia unelmia. On päiväkohtaisia, on vuositasolla olevia, on pieniä, on suuria – monenlaisia unelmia. Niitähän voi mietiskellä ja pohtia, mutta mielestäni kulku unelmia kohti ja ponnistelut niiden toteuttamiseksi ovat vaivan arvoisia. Eikä vaiva välttämättä ole mitenkään negatiivinen asia ja varsinkaan puhuttaessa unelmista. Olen seurannut muutaman ystäväni kulkua kohti omia unelmiaan ja voin täydellä sydämellä iloita heidän puolestaan. He ovat saavuttaneet ne. Hienoa upeat naiset. Te teitte sen! Minulla itsellä on ollut suunnattoman mukavaa tänä syksynä uuden asian parissa. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut historiasta, niin nyt siihen on tullut toisenlaista ulottuvuutta. Olen jo nyt saanut yhden unelmani ainakin osittain toteutettua: lisää tietoa ja pieniä taitojakin. Lisää on tulossa. Kirsikkana koko museologiaprojektin kakussa tähän mennessä ovat olleet uudet tuttavuudet ja ihmisten kohtaaminen. Kohtaamisista saa kummasti virtaa 😃

Lopuksi. Viikonloppuna näin buffin uudesta sarjasta Elossa 24h, joka alkaa tammikuussa 2017 YLE TV1:llä. Siinä aivoinfarktista toipuva Kaj Kunnas sanoi osuvasti jotenkin tähän tyyliin: Ei elämä ole sitku tai mutku, vaan se on nytku. Eli eletään elämäämme nyt, eikä sitten joskus kun. Toteutetaan niitä unelmiamme. Hyvää viikonloppua ja neljättä adventtia. Kohta on joulu ja ehkäpä se on myös unelmien toteuttamisen tai toteutumisen aikaa...

 

Kivimiehet eivät liity varsinaisesti tähän, mutta valo johonkin asiaan voi löytyä yllättävästä paikasta.