Antti aisoilla ajeli ja aloitti joulunajan

Hyvää Antin päivää. Tästä alkaa joulunaika. Vanha kansa tiesi myös kertoa, että jos Antin päivänä on rekikeli, niin jouluna on rataskeli. Tampereen leveysasteilla oli tänään vaatimattomastikin sanottuna aivan fantastinen rekiretkisää. Onko sitten jouluna odotettavissa loskaa? Toivottavasti ennustus ei pidä paikkaansa, vaan saamme kauniin joulusään ja olisi ne hanget korkeat nietokset. Rakas joulupukki... Jos kuitenkin niin onnettomasti käy, että pukki ei toivetta kuule, niin touhusin tänään sellaisen aarteen parissa, että ei loskat ja paljaat asfaltit haittaa ollenkaan.

Aarre oli pakattu asianmukaisesti, että melkein tuli jouluaaton tunnelma pakettia avatessa.
Mitähän sieltä paljastuukaan?
Kauniit Viikin maatalousmuseon kärryt, joka saatiin pelastettua tihulaisilta.

Kyllä näillä kieseillä olisi melkoisen rehvakasta lähteä pyhäajelulle selkä suorassa ja hattu vinossa. Käsissä olisi sellainen pitsireunainen päivänvarjo. Paketista tosin puuttui pari pikku muuttujaa, mutta jos kerran kärryt on olemassa, niin eiköhän se hevonenkin länkeineen ja suitsineen jostain löydy. Eikä ohjastajakaan pahitteeksi olisi. No, käärin kärryt uudestaan pakettiin valokuvauksen jälkeen. Saa joku joskus kokea avaamisen riemun. Kärrystä löytyi uskomattoman hienoja yksityiskohtia. On siinä sepällä ollut hommaa, kun on takonut upeat astinlaudat.


Yksi kolmesta astinlaudoista.

Omistajan leima löytyi aisasta.

1.12. on ihan käsillä. Voi sitä riemua mikä lapsena oli, kun sai avata ensimmäisen luukun joulukalenterista. Ilo on osaltani tänä vuonna alkanut jo 27.11. partiolaisten adventtikalenterin luukkujen muodossa. Silti ilmassa on suurta joulunodotuksen tuntua. Todellinen jännitys kohdistuu ystävältäni lahjaksi saamaan Teekalenteriin. Jokin kihelmöivä ja kutkuttava tunne valtaa sydämen. Ihan kuin silloin joskus lapsena kymmeniä vuosia sitten...

Jaksaa odottaa vielä hetken.
 Hyvää joulunalusaikaa blogini lukijoille 😊

Kommentit